Azaghal Omega 1. Tämän maailman prinssi Tuli, jäätävä kuin sydän Joka sykkii vielä kohdussaan Pumppaa mustaa verta Viha polttaa suonissaan Veisaus yltyy korvia huumaavaksi Tulet palavat kiivaammin Hetki on käsillä Helvetin lihainen portti on avoinna Pimenee päivä yöksi Kun saastaisessa seimessä Raottaa silmänsä, ensimmäistä kertaa Tämän maailman prinssi Veri virtaa alttarille Epäpyhä seurakunta veisaa hurmoksessa Viisisakaraisen tähden alla Maailma luodaan uudestaan Huorasta syntynyt Perkeleen siemenestä Tämän maailman prinssi Ja maailma kumartaa edessään Babylonian huora Ihmiskunnan viimeinen luku Loppu kaikille valheille Harmagedon on tässä 2. Pirun verta Peto puskee tervansavua Sakean verenmakua Punertavin silmin Repii auki yötä Pirun verta paholaiselle Tämä veri on itselle Tämä veri ei armahda Ei ihmisen vuoksi vuoda Saatanan veri Tämä puhdas veri Rakentaa Saatanan veri Tämä vahva veri Tuhoaa Peto puskee tervansavua Sakean verenmakua Tämä uhri on itsestä Tämä uhri on itselle Pirun verta paholaiselle Verta sisäiselle palolle Tämä veri ei vapise Ei ketään kumarra Saatanan veri Tämä puhdas veri Rakentaa Saatanan veri Tämä vahva veri Tuhoaa 3. Quetzalcoatl Tyhjän taivaan alle Alkumeren autiolle rannalle Vain pöly liikkuu yllä raunioiden Vain pimeys enää hengittää Ympyrä on sulkeutunut Palaan takaisin alkuun Missä jumalat ovat syntyneet Missä alkumyrskyt ikuisesti raivoavat Savuava peili, sulkakäärme Puhalla tuulesi polttava raunioiden ylle Luunkerääjä, tuhonluoja Nosta minut tuhkasta, uudelleen rakenna Elementit kutsuu luokseen Tuli, vesi, ilma ja maa Luunsirpale kerrallaan Jäisellä tulellaan korventaa Maan mudasta, elämän muistosta Kivusta ja kaipuusta Vihasta tuulen kantamasta Hän muokkaa ihmisen kuvakseen 4. Kuolonkäärme Hengen vaellus, mielen matka Jätä maallinen ruumiisi Irtaudu tomukuorestasi Maailma on vain valhe Ja Kuolema ei ole loppu Todellisuus vain verho Iäisyyksien välillä Kulje tulinen taival Vasemmankäden polku Täydelliseen pimeyteen: valaistumiseen Ikuinen kehä, vailla loppua tai alkua Käärme syö omaa häntäänsä Kuolonkäärme, myrkkyleuka Aamutähti, kaikenluoja Kuolonkäärme, tulinielu Tuhoaja, turmiontuoja Kuolonkäärme, nahkasiipi Lopun airut, Harmagedon Kuolonkäärme, painajainen Veri, tuli ja kuolema Olen uhrannut Itseni itselleni Olen nähnyt ikuisuuden Olen kuullut pimeyden kutsun Olen maistanut Tuomiopäivän maljasta Temppelin pilarit murentuvat Ikuisuus paljastuu revenneen verhon takaa Lampaiden veri tahraa alttarin Prinssi on syntynyt maailmaan 5. Vihani raivoavina valtamerinä Lausu valheita suuresta petoksen opuksesta Pastorin heikoimman vilpittömyyden äänellä Lausu rukouksia, jotka häviävät tyhjyyteen Lampaan nöyrimmän viattomuudella Maista uutta lääkettä, joka sielusi puhdistaa Joka peruuttamattomasti sokeuttaa Tuhoaa selvän todellisuutesi väliaineen Jotta pystyisit viimein näkemään Samalla vihani raivoavina valtamerinä Murskaa uskontonne rantaviivan Upottaa sydäntenne kaupungit Ja hautaa pelastuksenne opiaatit Tarvitsette uutta huumetta, kuolettavana annoksena Liudan himoa ja nälkää Ajatuksen vapautta Kultaisen kuoleman kautta Samalla vihani raivoavina valtamerinä Murskaa uskontonne rantaviivan Upottaa sydäntenne kaupungit Ja hautaa pelastuksenne opiaatit Kuule kaatuvien ruumiiden ääntä, Kuinka se kaikuu ja kaikuu Kuin rukous aivokuolleessa seurakunnassa, Joka murenee, murenee ja sortuu Se saa heidän maailmansa itkemään Parantaakseen teitä vähän On tapettava teitä koko joukko Rakentaakseen teitä uudestaan On jauhettava teidät tuhkaksi 6. Maailman viimeinen yö Yössä oli laulu Tuulen vihlova ujellus Valittava itku Kuolevan maan Ikivanha Maailmojen takainen Tuuli tuli yöstä Kuin näkymätön ruoska Pyyhki katuja Metsiä ja soita Raastoi kupeita Äiti Maan Vasaroi lakkaamatta Vasten kasvojaan Tuli satoi taivaista Kuolleen kaupungin raunioille Ja ruumispinot Liekehtivät Lailla soihtujen Maailman viimeisessä yössä Ja tänä yönä ruton kuninkaan hovissa Syödään, juodaan ja naidaan Tämä on uuden Jumalan Ensimmäinen ehtoollinen Lihaa, verta ja spermaa Sinun loppusi on minun alkuni Tämä on maailman viimeinen yö Minun ensimmäiseni 7. Kuolemankultti Mitä salaisuuksia kätkevät Ikivanhat seinät sisäänsä? Luista rakennetun temppelin Bylethin Kuolemankultin Valittavat tuomitut sielut ikuisesti Näillä kirotuilla käytävillä Pimeyden rakentamilla Ajan alkutaipaleella Pysähtyneen ajan vangitsema Tuhansien taistelujen todistaja Paholaiset, enkelit yhtälailla kumartavat Kuolemankultin temppelin ruhtinasta Hirtetyt viholliset Verestä tyhjäksi vuodatetut kuoret Ihmisyyden viimeiset pisarat Puhdistettu sieluista Teloitettujen pappien päättömät ruumiit Todisteina tuskasta menneisyyden Ja lupauksena tuhosta tulevaisuuden Näiden muurien sisällä Hänen valittujensa verenhimo On täytetty jo tuhansia kertoja Mutta Kultin janoa ei voi Milloinkaan tyydyttää Mitä salaisuuksia piilottaa Ikivanhat seinät sisäänsä? Luista rakennettu temppeli Bylethin Kuolemankultin 8. Tuhkaan kirjoitettu Nämä yön kylmät huoneet Tähtienvalaisemasta kivestä Hengittävät, kuiskaavat Jää, väsynyt sielu Huokasi tuuli välittämättä Kylmä aamuyön kasteessa Jää, väsynyt sielu Nuku salaista unta Unessa maailma oli valmis Ja yö täynnä henkiä Särkynyt mieli rauhassa Edes pienen hetken Kylmä on kuoleman käsivarsilla Kylmempi vielä täällä Kylmä on uni ikuisuuden Kylmempi vielä täällä Vuodet täynnä kaipuuta Tyhjiä sanoja, tyhjiä lupauksia Tuhkaan kirjoitan viimeiset sanani Tuulen pois puhallettavaksi Ja suljen silmäni 9. Kaikkinäkevän silmän alla Kirottu paha silmä Katsoo minua kaikkialta Merkki on minuun upotettu Ja siitä koskaan eroon pääse en Ei elämää, tässä kirouksessa Ei kuolemaa, ei elämänjälkeistä Vain pimeys ja tuska Tässä yksinäisyydessä silmän kanssa Kuinka vähällä tekoni kostetaan Vain silmä, vain silmä Ja olen jo kadonnut tästä maailmasta Liikun täällä, vankina maailmojen välissä Kadotus ilman toivoa Olemassaolo ilman elämää Viha, inho ja kuolema Lankeaa heille jotka näkevät Tiedonhimo ajoi minut tähän Kysymyksiin sain vastauksen Mutta seuraukset sivuutin Nyt elän varjoissa tietojeni kanssa Syrjästä katson, odotan Lopullista hävitystä jonka tunnen Ehkä sen myötä saan rauhan Ja koen viimein kylmän jälleen Ei elämää tässä kirouksessa Ei kuolemaa, ei vapautusta Vain hiljaisuus, loputon Kaikkinäkevän silmän alla